Sakari Vainikka Non sum qualis eram.

Me kusipäät

”Nykyinen Suomessa asuva porukka ja heidän kulttuurinsa on ristisiitos joka suunnalta tulleita maahanmuuttajia ja heidän vaikutteitaan. Suomen alueella on vuosituhansien aikana puhuttu kymmeniä eri kieliä, eivätkä rajat ole koskaan olleet kiinni. Tämähän on se mekanismi, miten ihmiskunta toimii. Sitä vaan ihmeen vähän mietitään. Kyllähän tuo 1800-luvun poliittinen juttu, jota kutsutaan kansalliseksi heräämiseksi, rakentuu ihan lööperin varaan. Niemi on hyväntahtoinen vastaisku kaikille nationalistisille ajatuksille, joita kusipäät käyttävät hyväkseen.”

 

Sitaatti on finlandiapalkitun Juha Hurmeen haastattelusta tämän päivän Aamulehdessä. Kuulun varmaan toistaiseksi aika harvinaiseen joukkoon, joka on ihan oikeasti lukenut Hurmeen Niemen kannesta kanteen. Se on komea turkkalaisessa vimmaisessa tyylissä kirjoitettu niemeläisten historia alkuräjähdyksestä 1800-luvun alkuun. Omalla vähäisellä lukeneisuudellani en löytänyt siitä kuin kaksi virhettä: kristillisessä teologiassa Neitsyt Marian ei ole koskaan väitetty siinneen neitseellisesti (s. 87), eikä ensimmäinen kristillinen marttyyri, pyhä Stefanus ollut 200-luvulla murhattu piispa (s. 115).

 

Mutta minun on tunnustettava, että kuulun Hurmeen mainitsemiin ”kusipäihihin”, ja se ”lööperi”, jonka varaan olen rakentanut, on sama, jolla Hurme nyt ratsastaa, nimittäin suomen kieli. Kuulun siihen harvenevaan joukkoon, joka yhä jaksaa uskoa kansallisvaltion merkitykseen ja yhteiseen kansan kieleen sen koossapitävänä voimana.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän ReijoMatilainen kuva
Reijo Matilainen

Alun sitaattia lukiessa ajattelin että onko Zhirinovsky taas avannut ajatustensa sammion jossain venäläisessä lehdessä, mutta kyseessä olikin näköjään Finlandia-voittajan tervehdys Niemen 100-vuotisjuhliin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Kuulun siihen harvenevaan joukkoon, joka yhä jaksaa uskoa kansallisvaltion merkitykseen ja yhteiseen kansan kieleen sen koossapitävänä voimana."

Tälle uskolle kansallisvaltion merkitykseen ja yhteiseen kansan kieleen sen koossa pitävänä voimana on toki perusteita, joskaan kansallisvaltiolle sinänsä ei ole olemassa niitä perusteita joille se on perustettu.

Kansallisvaltio ajatuksena on savijaloille perustettu ajatus ja on kummallista että se pysyy pystyssä, mutta sen pystyssä pysyminen on tietenkin tärkeätä yhteiskuntajärjestystä ylläpitävänä voimana.

Yhdyn jonkun blogistin hiljattain esittämään ajatukseen, jonka mukaan kansoja ja niiden yhteistä kieltä alettiin rakentamaan joskus silloin kun kirjapaino keksittiin ja sillä alettiin valistamaan kansalaisia. Tarvittiin kansa ja kansalle yhteinen kieli jotta kaikki ymmärtäisivät saman kirjoitetun tekstin.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"kansoja ja niiden yhteistä kieltä alettiin rakentamaan joskus silloin kun kirjapaino keksittiin ja sillä alettiin valistamaan kansalaisia."

Millähän mahtoivat kommunikoida ennen kirjapainon keksimistä?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Millähän mahtoivat kommunikoida ennen kirjapainon keksimistä?"

Nehän kommunikoi keskenään niillä lukemattomilla omilla kielillään ja murteillaan ja joillakin kansainvälisillä kielillä, kuten latinalla ja elekielellä. Papit puhui kirkossa latinaa, kun ne kaikki käsin kirjoitetut kirkolliset tekstitkin olivat latinaa.

Raamattua ja muita tekstejä alettiin kääntämään kansankielille vasta sitten kun keksittiin se painotekniikka. Sitä varten piti keksiä ne kansallisuudet ja kansoille piti kehittää yhteiset kielet.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Nehän kommunikoi keskenään niillä lukemattomilla omilla kielillään ja murteillaan"

Eli joudut myöntämään että heillä oli kielet jo ennen Gutenbergiä. Globalistit joutuvat keksimään kaikkia älyttömyksiä pyrkiessään häivyttämään todellisuuden ja epäonnistuvat aina.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #11

Tietenkin heimoilla oli kieliä ja murteita. Mutta vielä 1800-luvun alkupuolellakin vain joka viides ranskalainen puhui jotakin sellaista kieltä, joka olisi valtakunnan toisella puolen tunnistettu ranskaksi. Kansallisvaltio on uusi idea, tai oli, koska sen aika meni jo.

1800-luvun kansallisuusaatteen merkityksen suuruutta vain korostaa, että Alexis Stenvallkin oppi, vähitellen, kirjoittamaan suomea, vaikka jokseenkin kaikki kirjat piti lukea ruotsiksi tai latinaksi:

http://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/kkt...

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #11

"Eli joudut myöntämään että heillä oli kielet jo ennen Gutenbergiä."

Puhekieliä oli, mutta latinna oli varsinainen kirjakieli. Nämä nykyiset kansojen kielet luotiin jonkinlaisen keskiarvoperiaatten mukaisesti niin että mahdollisimman moni ymmärtäisi niitä edes vähän.

Sellaisessa maassa kuin Ranska puhuttiin varmasi hyvin erilaisia kieliä eri puolilla ja Italian rajalla kieli muistutti varmaan enemmän Italiaa kun Ranskaa, tai oikeastaan sitä kieltä mitä rajan takana puhuttiin, mikä ei väistämättä edes kuulostanut espanjalta. Sama tilanne tietenkin muilla rajoilla ja sisämaassa saatettiin puhua ihan eri kieliä.

Ranskassahan puhuttiin ja puhutaan edelleen myös baskien ikivanhaa kieltä, mikä ei ole sukua millekään Euroopan muille kielille.

Kansallisuudet Euroopassa ovat täysin keinotekoisia ja keksittyjä jutskia, mutta lujassa se usko silti elää.

Jocke Rantanen Vastaus kommenttiin #19

Ei kieliä luotu minkään periaatteen mukaan.

Jos lähdetään vaikka Suomen kielestä. Tänne sanotaan vaeltaneen suomalais-ugrilaisia kansoja/kansaa joskus kauan sitten. Kuinka yhtenäistä näiden kieli oli, sitä en ala arvailemaan. Osa vaeltajista suuntasi Unkarin seuduille, osa aina Pohjan perille ja osa jäi Suomenlahden eteläpuolelle. Näillä kaikilla on yhteinen kielipohja, se lienee kiistämätöntä. Viro ja Suomi ovat lähimpänä toisiaan luonnollisista syistä. Unkariin menneen väen kieltä muokkasivat ympärillä asuvat.
Suomen alueelle tulleet vaeltelivat ja heimot eli perhekunnat asettuivat kuka minnekin tässä laajassa maassa. Rajoina olivat meret, saamelaiset ja idässä vienalaiset tai keitä olivatkaan.

Tuohon aikaan joskus tuhansia vuosia sitten, ei todellakaan ollut mitään yhtenäistä Suomen valtiota tai hallintoa. Ihmisen elinpiiri, tai heimon, muodostui suunnilleen siitä alueesta jonka sisällä se pystyi kohtuudella liikkumaan tuohon aikaan. Ja sanotaanko että 50 km oli jo pitkä matka. Kulkea metsissä ja soilla ilman mitään teitä tai edes polkuja. Metsät olivat risuisia, lähes läpitunkemattomia ja suot soita. Lisäksi tulivat isot järvet esteiksi.
Näin heimo tai perhe asui pienellä alueella harjoittaen keräily-, metsästys- ja kalastuselinkeinoa. Jossain vaiheessa tuli mukaan jonkinlaista viljelyä, kuten nauriita. Asutus pysyi siis vakaasti paikoillaan kunnes tuli ehkä aika siirtyä muualle. Luultavasti koko heimo ei lähtenyt vaan osa siitä.
Kieli muodostui siis harjoitetun elinkeinon mukaan ja siitä tuli jossain määrin, hyvällä tarkoittaen, sisäsiittoista.
Eri alueille asettuneiden heimojen kielet erkaantuivat toisistaan ja jokainen sai varmastikin vaikutteita kulkijoilta ja myös ryöstöretkiltään, sekä omilta että "vihollisilta".
Hallinnassa olevan alueen koko muodostui siitä yksinkertaisesta seikasta että kuinka liikkuminen tapahtui. Jalkaisin oli vaikeata metsämaastossa hallita suuria alueita. Hevonen toi tähän muutosta.

Tätä väitettä tukee se, että esim. Pohjanmaalla on alueita joilla asuvaa ruotsinkielistä ei Sipoolainen edes ymmärrä. Ruotsissa on edelleen paljon murteita joita toispaikkakuntalaisten on vaikeaa, joskus lähes mahdotonta ymmärtää. Tästä esimerkkinä dalmål jota puhutaan aivan yleisesti Taalainmaalla edelleen.

Suomen alueella siis puhuttiin monia eri murteita joita eivät kaikki välttämättä kunnolla ymmärtäneet. Latina oli vain kirkkokieli ja sitä käytettiin kaikkialla sen takia että sillä voitiin kommunikoida kaikkialla mutta vain oppineiden kesken.

Kun sitten väestönkasvun ja mm. hevosten yleistymisen kautta eri heimot tulivat enemmän kosketuksiin toistensa kanssa myös murteet hioutuivat jossain määrin toistensa kaltaisiksi. Viro ja suomi sen sijaan pysyivät suhteellisen erilaisina johtuen merestä alueiden välissä.

Oleellista tässä on se että kaikilla oli puhutun kielen pohjana sama kieli.

Vasta kun Agricola aloitti Suomen kielen kirjoittamisen muodostui yksi "yhteinen" suomen kieli. Tämä ei milään tavalla poista sitä että suomalaiset ovat olleet yksi kansa. Agrikola ei ole suomen kielen "keksijä" vaan on ainoastaan saattanut sen kirjoitettavaan muotoon mikä ei ole ollut mikään pikkuasia.
Toki joukkoon on koko ajan sekoittunut väkeä muista kansoista mutta nämä ovat sukupolvien myötä omaksuneet itsensä suomalaisiksi.

Kehitys on ollut jossain määrin sama kuin yhteisen kellonajan"luominen".

Timo Ala-Harja

Ai että kansallisuudet ja kielet ovat keksittyjä juttuja!.Melkoinen väite.Mitähän tapahtuisi jos menisit esittämään aivopierujasi vaikka venäjällä.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

On samalla oikein hyvä muistaa, miten hyvin vähemmistön poikkeavuuksia historiassa on kohdeltu.

Esim. Meän kieltä ei saatu Ruotsissa kouluissa käyttää julkisesti -50 luvulla. Se kun oli niin rumaa ja eihän sitä edes normi-ihmiset ymmärtäneet. Samanlaisia vähemmistöjä päähän potkivia kohtaloita löytyy vaikka kuinka ja paljon. Suomessakin Saamelaisten suhteen jne.

Siis kuinka ollakaan, sitä aitoa monikulttuurista rikkautta ei sitten hyväksytäkään käytännön tasolla ?

Miten tämä edellinen sitten liittyy kansallisuuteen. Samalla tavalla valtaväestön avulla mm ssa suuressa ja mahtavassa N-liitossa laitettiin vähemmistökansalaiset pakko-oppiin kielellisesti ja myös asenteellisesti kommunismin ja sosialismin oppien avulla. Onnistuiko muuten tämä kokeilu hyvinkin. No, eipä tainut mennä ihan putkeen kansalaisuuksien tuhoaminen. Tuhoituikin sen sijaan kansalaisten toimesta koko mätä NL.

Mutta joo, unohdetaan siis nämä kansallisuudet ja mennään kaikki yhdessä, vaikka aseilla pakottaen, suureen kaikkien kansojen yhteiseen ja onnelliseen liittoon, jota Kremlin asemasta johdetaan nykyään Brysselin norsunluutornista. Tämähän tuntuu olevan nyt muotia.

Mahtaako kansalaisuuksien yhteensulattaminen nytkään onnistua. Tähän astisen näkemäni perusteella näyttää menevän hiukan käsille sulautuminen yhteiseen standardiin ja muottiin.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Ei tarvitse mennä edes 50-luvulle. Suomen puhuminen on vuonna 2017 kiellettyä joissain Ruotsin kouluissa (ja jopa Suomessa Ahvenanmaalla). Tietenkin kaikkien muiden vieraiden kielten puhuminen on sallittua:

https://yle.fi/uutiset/3-9688620

Jocke Rantanen

Virheellinen väite. Ei suomen puhuminen ole kiellettyä mainisemissasi paikoissa.

Kannattaisi käyttää lähteinä muita kuin Yleä ja iltapäivälehdistöä. Niillä on aina jokin agenda takan kun "uutiset" käsittelevät poliittisia aiheita.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Neuvostoliitossa sulautukseen hyväksyttiin vain lapset, sillä heitä saattoi vielä opettaa ja heistä tuli kunnon kansalaisia. Muut aikuiset joutivatkin sitten ammusten eteen erilaisia keksittyjä syitä käyttäen. Lapsi vielä oppii uuden kielen aikuisille se on vaikeaa. Sen huomaa tänne tulevistakin. Vain harvat aikuiset oppivat kielen, jos oppivat ja kultuurin oppiminenkin jää silloin. Jotain olisi tehtävä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Mahtaako kansalaisuuksien yhteensulattaminen nytkään onnistua. Tähän astisen näkemäni perusteella näyttää menevän hiukan käsille sulautuminen yhteiseen standardiin ja muottiin."

Kyllä siinä sulauttamisessa on osittain onnistuttu. Suomesta suomenkielen murteet on kokolailla kadonneet. Ruotsissa puhutaan yhtä kieltä, Norjassa puhutaan kahta kieltä jne.

Samanlaista se kehitys on ollut jokapaikassa ja olisiko tuo nyt niin paha asia jos suomen kirjakielen asemesta puhuttaisiinkin vaikka ruotsin kirjakieltä, mieluiten tietenkin riikinruotsin kirjakieltä. Kielet erottavat ihnmisiä toisistaan ja aiheuttavat kommunikaatiovaikeuksia ja raja aitoja pitää rakentaa.

Voisivathan suomen kielen murteet silti olla harrastuksen kohteina, kuten nytkin, vaikka suomen kirjakielen asemasta puhuisimmekin yleiskielenä vaikkapa ruotsia, saksaa tai englantia.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

”Samanlaista se kehitys on ollut jokapaikassa ja olisiko tuo nyt niin paha asia jos suomen kirjakielen asemesta puhuttaisiinkin vaikka ruotsin kirjakieltä, mieluiten tietenkin riikinruotsin kirjakieltä. Kielet erottavat ihnmisiä toisistaan ja aiheuttavat kommunikaatiovaikeuksia ja raja aitoja pitää rakentaa.”

Ei. Se ei todellakan ole samanlaista joka paikassa. Ihan läheltä löytyy esimerkkejä kielistä, joiden säilymisestä tunnutaan pitävän oikein hyvin huolta. Vaikka kyseessä onkin maailman mitassa pienet kielet.

Latviassa puhutaan lätin kieltä, Virossa vironkieltä ja Liettuassakin on oma kielensä. Ei saanut NL näitä vähemmistöjä murtumaan ja käyttämään venäjän kieltä. Nykyään venäjän kielellä on asema ao. maissa. Samalla venäjän kielen osaajilla on toisaalta hyvä kielellinen taito tehdä kauppaa Venäjän kanssa

Murteiden määrän muuttuminen yleiskieleksi ei mitenkään poista tai vähennä oman yleiskielen merkitystä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #13

"Murteiden määrän muuttuminen yleiskieleksi ei mitenkään poista tai vähennä oman yleiskielen merkitystä."

Yleiskieli on tietenkin parempi kuin se että kaikki puhuisivat omia murteitaan, eivätkä ymmärtäisi toinen toisiaan.

Keskiajalla ei ollut kansallisuuksia, eikä kirjakieliä, kaikki puhuivat omia murteitaan. Mutta silloin oli yksi yhteinen kieli, se oli latina. Latinaa puhuivat kaikki kirkonmiehet, kaikki lääkärit, kaikki lakimiehet, kaikki oppineet. Toisin sanoen kaikki ne ihmiset joilla oli jotain merkitystä puhuivat yhteistä kieltä. Sillä ei ollut mitään merkitystä mitä maamoukka puhui.

Kun kirjapainotekniikka keksittiin kaikki muuttui, oli mahdollista sivistää enemmän ihmisiä. se piti kuitenkin tehdä kansankielellä, mutta ei kaikilla kansankielillä eikä murteilla, yleiskielet alkoivat yleistymään ja niistä tuli sitten kansankieliä.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Jokaiselle Durkheiminsa, Freudinsa, Spenglerinsa, Wittgensteininsa, McLuhaninsa, Huntingtoninsa, yms, lukeneelle Juha Hurmeen ja kaltaistensa ismi-identiteettihyökkäilyt näyttäytyvät sitä löysäpäisemmiltä mitä hurjemman höyryn hän kupliinsa jaksaa puhaltaa.

Kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio on kova kognitiivinen tosiasia -- esimerkiksi "edustuksellisuuden" idealle perustuvan demokratian ainoa mahdollinen alusta.

Eurooppalaisen uuden ajan ajatushistoriasta ei ole opittu eikä sisäistetty mitään, jos puheet ja todistelut jäävät opillisten ismien nimidroppaamisen ja -leimaamisen varaan.

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Äskettäin : Ajatuspaja e2:n ja Magman tutkimuksissakin on mielenkiintoinen prosenttiluku. Kaikista kaksikielisissä kunnissa asuvista ruotsinkielisistä 56% käyttää usein tai ainoastaan suomea asioidessaan viranomaisten kanssa". Mihin me nykyisessä laajuudessa kalliita suomenkielisten järjestämiä ruotsinkielisiä palveluita tarvitaan? Kun kielivähemmistökin luonnostaan käyttää "meijån" juntin kieltä !

Itse toteaisin meistä junteista:Jos ruotsin kieli olisi rikkaus Suomessa, se kantaisi itse itsensä, eikä sitä tarvitsisi pakottaa koko kansalle. Jos ruotsin kieli kuuluisi suomalaiseen identiteettiin, suomalaiset osaisivat tai sitten he opiskelisivat sitä vapaaehtoisesti, eikä sitä tarvitsisi pakottaa koko kansalle. Ruotsin pakottaminen koko kansalle, alleviivaa ruotsin tarpeettomuuden. Tarpeettomuuteen panostaminen ei millään voi olla rikkaus, vaan se on rasite, ja iso kuluerä, johon valtaväestö alistetaan maksamaan "pakosta"

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Jokaiselle Durkheiminsa, Freudinsa, Spenglerinsa, Wittgensteininsa, McLuhaninsa, Huntingtoninsa, yms, lukeneelle Juha Hurmeen ja kaltaistensa ismi-identiteettihyökkäilyt näyttäytyvät sitä löysäpäisemmiltä mitä hurjemman höyryn hän kupliinsa jaksaa puhaltaa."

Taitaa olla pienen eliitin puuhasteluja nuo mainitsemasi. En ole Hurmettakaan lukenut, elitismiä sekin.

Minä voin olla löysäpäinen, mutta olen vahvasti sitä mieltä ettei ihmistä voi sanoa löysäpäiseksi vain siksi ettei hän ole lukenut Durkheiminsa, Freudinsa, Spenglerinsa, Wittgensteininsa, McLuhaninsa, Huntingtoninsa. Jos joku sellaista väittää niin väitteen esittäjän täytyy olla löysäpäinen.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Kieli ja kulttuuri määrittävät toisiaan ja ovat kansallisvaltioiden ydintä koossa pitävä voima.

Mutta jos ajatellaan Pohjoismaita yleensä, niin yhteinen kielipohja on lähinnä ruotsin kieli. Poikkeuksen muodostaa Suomi. Tarkoitan, että poikkeaako myös kulttuurimme muista? Johtuvatko erot tästä esimerkiksi elokuvatuotannossa. Muut Pohjoismaat loistavat laadullaan, mutta miten on meillä?

Elämmekö me omassa monomaanisessa kuplassamme "monikulttuurisuuskuplan" sisällä?

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Olen ollut elokuvien teon kanssa puuhastelemassa, myös Ruotsissa, ja on minulla tullut siinä jokin näkemys.

Ei meillä ole syytä hävetä omia elokuviamme.
Ruotsilla on toki paljon, ja Ruotsilla oli Ingmar Bergman, mutta me olemme tehneet omilla resursseillamme, hyvin pienellä kielialueella.
Ruotsalaisia elokuvantekijöitä kiinnostaa suomalainen "se jokin", kyky vetää tunteella ja rupisesti. Otetaan esimerkeiksi vaikka Mollbergin Maa on syntinen laulu ja TV-massiivi Rauta-aika.
Ruotsalainen leffa on tyypillisesti siloista ja kaunista, psykologisoivaa, näyttävää kyllä ja kaiken kaikkiaan hyvin tehtyä.

Suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden suhde on monella tasolla hyvin mielenkiintoinen, ongelmallisuudessaankin tai juuri siinä. Samankaltaisuus on varsin pinnallista, mutta meillä on satojen vuosien kohtalonyhteys ja vanha kulttuuritausta mitä ei minkään kuppikunnan kulttuuriministeri voi jupinallaan kieltää.

Kun suomenkielinen kirjallisuus alkoi sitten nostaa päätään, tuli vaikutteita Pietarista, sitä kautta Ranskasta. Samaan aikaan ruotsinkielinen kirjallisuus Suomessa pohjasi vakaaksi ja varmaksi tiedettyyn saksalaiseen romantiikkaan, Z. Topeliukseen asti kuitenkin.
Kuten aikaisemmin on tuotu ilmi, suomeksi kirjoittivat kaksikieliset kynäniekat - Pietari Päivärinta ehkä poikkeuksena. Ja tuo suomenkielinen oli varsin kansainvälistä vaikutteiltaan.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Kiitos kommentistasi. Omasta puolestani maallikkona ja elokuvien katsojana, arvostan muiden Pohjoismaiden elokuvissa niiden aiheen käsittelyä laajemmalla toimijapohjalla ja erilaisilla päähenkilövalinnoilla, joka samalla tavoittaa laajemman kohderyhmän. Elokuvan genrestä riippumatta.

Menee nyt ohi blogin aiheen. Mutta uteliaisuus juhlakalukirjaa Niemi - kohtaan kyllä heräsi.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Elämmekö me omassa monomaanisessa kuplassamme "monikulttuurisuuskuplan" sisällä?"

Osittain niin. Kupla estää suomalaisia olemasta täysillä mukana maailman menossa.

Suurelta osin se kupla on toki jo murtunut, mutta ovathan vaikkapa perussuomalaiset edelleen siellä kuplassa.

Tosin se persujen kupla on osin pelkästään heidän omaa mielikuvitustaan, sillä se minkä he kuvittelevat perussuomalaiseksi, ei tosiaankaan sitä ole, vaan 99.9999% kaikesta perussuomalaisten kuvittelemasta suomalaisuutta on itseasiassa monikulttuurisuutta, he vain kuvittelevat sen suomalaiseksi.

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski

Onhan tämä aika kulttuurista täällä Suomen niemellä, minäkin asun täällä Litorina meren pohjamudan päällä. Kivikautinen pyyntipaikka n.10 km päässä.
Joku geeni vaan pistää tuntemaan itseni suomalaiseksi.

"Luola on tällä hetkellä ainoa paikka Pohjoismaissa, josta on löytynyt merkkejä ihmisasutuksesta ennen jääkautta. Lähimmät muut merkit Neandertalin ihmisen olinpaikoista löytyvät Pohjois-Saksasta. Susiluolan ensimmäinen esinelöytö tehtiin 1996 ja arkeologiset tutkimukset alkoivat paikalla vuonna 1997. "

http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/ope...

"Kiukaisten kulttuurissa pääelinkeinona oli yhä pyyntitalous. Porin Tuorsniemestä on noin 4000 vuotta vanha verkkolöytö, johon sisältyy yli 800 männynkaarnakohoa sekä lehmuksen niinestä kudottujen verkkojen jäännöksiä. Ne ovat peräisin vähintään paristakymmenestä verkosta, joita lienee käytetty hylkeiden pyyntiin."

http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/ope...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Susiluolan mahdollisista neandertaaleista ei tietysti nykysuomalaisissa ole geneettistä jälkeä. Kaikki me olemme niiden jälkeläisiä, jotka ovat tulleet tänne joskus viimeisen 11 000 vuoden kuluessa.

Nykyään tietysti puhutaan "geeneistä", kuten joskus "verestä", mutta se on runoutta. M i k ä ä n geeneissäsi ei saa sinua tuntemaan itseäsi suomalaiseksi. Jokseenkin saman näköiseksi olisit kasvanut muuallakin, mutta jos kotikieli olisi ollut siellä alusta alkaen toinen, olisi ollut tunnemaailmakin.

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski Vastaus kommenttiin #24

No juu, ei saa mutta tuo on sellainen sanonta;)

Kuten toteat, se on pelkkä tunne josta tuo minä kuva ihmiselle rakentuu.

Mutta näillä mennään kunnes oivallamme, että me kaikki elämme mielikuvituksemme luomassa "todellisuudessa".

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Suomen historia ei tunne stabiiliutta. Ei ole koskaan ollut olemassa staattista, täysin alkuperäistä suomalaisen kulttuurin ilmentymää. Ajan myötä kulttuurimme muuttuu ainakin kahdella tavalla, suomalaiset luovat itse uusia kulttuuri-ilmiöitä ja suomalaiset omaksuvat meemejä muilta kansoilta. Suomalaiset itse päättävät, mitä he pitävät omaksumisen arvoisena, Kieli on yksi identtiteetti suomalaisilla, sitä ei itsenäisyyden aikana ole pakolla saatu oppimaan , eikä myöskään ruotsin eikä "venäjän" vallan alla tuhottua.

Toimituksen poiminnat